Kirkossamme elää rakenteissa ja traditioissa sellainen kaunis, mutta hajottava idea, että kaikki erilaisuus on rikkautta. Ja siksi kirkkomme jää muodottomaksi, tunnottomaksi, vieraaksi ja kolkoksi. Koska se ei uskalla tehdä valintoja, joiden kautta se voisi olla todellinen yhteisö, koti. Tämä näkyy siinä kaikessa mitä ei ole tehty, vaikka vuosikymmeniä kasvava joukko on eronnut kirkosta. Vähitellen alkaa olla isojen valintojen aika, koska kaikki erilaisuus ei olekaan rikkautta.