Tutkijatohtori Samuli Ranta Itä-Suomen yliopistosta ei olisi uskonut, että hän joskus kirjoittaa englannin kielellä artikkeleita ja kirjoittaa kirjoja. Ne eivät nimittäin olleet kouluaikoina hänen vahvuuksiaan. Hän kertoo, että väitöskirjan tekeminen oli prosessi, jonka aikana parhaimmillaan luodaan verkostoja ja asioita opitaan pikku hiljaa. Samuli koki tärkeänä, että oli saman rytminen ohjaajansa kanssa, jolta sai nopeasti vastauksia kysymyksiinsä. Fiilikset voivat vaihdella oman osaamisen suhteen ja oma osaaminen voi tuntua välillä heiveröiseltä, koska hommaa tehdään ensimmäistä kertaa ja aika paljon yksin. Vasta väitösprosessin jälkeen Samuli tajusi, että monella muullakin oli samoja ja vielä suurempiakin ongelmia. Väitöskirjaan liittyvistä haasteista pitäisikin puhua avoimemmin.

Täällä väitöskirja; Positiivinen pedagogiikka suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Lapin yliopisto: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-217-7