”Ensimmäisenä päivänä Zermattin park managerin left hand istui siihen kissaan viereen, ja sanoi että tiesithän sie että tämä ei ole naisille tämä ala? Mie että hauska tavata, mie olen Sohvi… Ei ollu mikkään maailman lämpimin vastaanotto.” Ann-Sofie Sandström on edennyt nuorena naisena Ounasvaaran ”hissitytöstä” Snowpark Laaxin Pro Linesta vastaavaksi parkkimestariksi. Ura ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Epäilijöitä, vähättelijöitä ja kateellisia on riittänyt. Laaxissa Ann-Sofie pääsi näyttämään taitonsa, ja on ansainnut neuvokkuudellaan ja asenteellaan esimiesten luottamuksen, ja on päässyt kokeilemaan siipiään myös tapahtumien järjestämisessä Neverland-sessioiden muodossa. Elämä Sveitsissä on karun alkukokemuksen jälkeen alkanut maistumaan Sohville erittäin hyvin. Kelien mukaan vapaalla voi harrastaa laskemista, rantaelämää tai lähteä ajelulle Harley-Davidsonilla. Kiinnostavassa keskustelussa jutellaan Sohvin kanssa parkin rakentamisen lisäksi esimerkiksi kissakuskin arjesta, nuoren naisen kokemuksista miesvaltaisella alalla, tapahtumista, Suomen ja Euroopan eroista ja elämästä yleensä. Ann-Sofie Sandström ja Arktiset Linjat – olkaa hyvät! Cover photo by Sophie Köchert

”Jos näette jossain tapahtumassa jonkun jutun, oli se sitten paikallinen kivijalkakauppa tai Burton, ei ilman näitä olisi tapahtumiakaan. Mitäs me sitten tehdään? Ollaan netissä?” Rusakko. Rauski. Raul McCoy. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rauli Kangas on kaikille Wappulounaan kävijöille tuttu sööri. Moni tietää Raulin laittaneen kavereidensa kanssa alulle sittemmin Wappulounaana tunnetun tapahtuman Luostolla 1990-luvulla. Harvempi kuitenkaan tuntee Sodankylästä ponnistaneen kollin touhut eri maahantuojien ja brändien kanssa sieltä samoilta lukemilta lähtien. Jossain vaiheessa tuntui, että Rauli piti asuntovaunustaan käsin koko Lapin snoukkaajat Dubin ja Special Blendin ryysyissä. Myös muut Union Fiven lautailupuolen brändit tulivat tutuiksi ja viitisen vuotta Rauli touhusi Oakleyn parissa Jari Laakson palveluksessa. 50-vuotisjuhliaan juhlineen Raulin kanssa puhutaan Wappulounaasta, brändeistä, Oakleyn vuosista, 1990-luvun lumilautailusta sekä myös vakavasta moottorikelkkaonnettomuudesta joka on pakottanut Raulin pitkään kuntoutusprosessiin. Jokaiselle lumilautailun, Wappulounaan ja hyvien tarinoiden ystävälle todellinen herkkupala – Rauli Kangas ja Arktiset Linjat, olkaa niin hyvät!

”Lumilautailu on niin hieno laji, ja niin hieno porukka. Sille on kiva tehdä. Sen takia tätä tehdään. Mä oon aina kokenu niin, että tätä kulttuuria pitää ylläpitää, ja tapahtumat on oleellinen osa sitä.” Wappulounas on suomilumilautailun instituutio, kauden päättävä kohokohta ja maailmassa pisimpään yhtäjaksoisesti järjestetty monipäiväinen lumilautatapahtuma. Sen juuret ulottuvat 1990-luvun Luostolle, jossa Rauli Kangas ystävineen järjestivät kevätkarkeloita. Niistä versoi Wappulounaana vuodesta 2001 tunnettu tapahtuma, jota Mika Andersson on pyörittänyt yrityksensä Soul Productionsin kautta jo yli 20 vuotta. 2025 tämä aikakausi tulee päätökseen Anderssonin ja Kankaan siirtyessä sivuun. Ilman rakkautta lajiin hanskat olisivat Mikalta pudonneet jo aikoja sitten, sillä Wappulounaan soppaa keitellessä ei kannata tunteja alkaa laskemaan. Tapahtuman tulevaisuus on toistaiseksi vielä hämärän peitossa, mutta toivomme, että uudet tekijät nappaavat essun eteensä ja alkavat hommiin. Andersson on luvannut antaa tähän tueksi oman ammattitaidon ja neuvonsa mentorina, jotta tarina jatkuisi. Mistä aineksista Wappulounas koostuu? Mitkä ovat rakkaimpia muistoja? Mitä keikkoja Mika itse fiilistelee? Mikä merkitys tapahtumilla on koko laskulajien kulttuurille? Missä Spedelinko on nyt? Näistä aiheista keskustelemme Mikan kanssa. ”Se loppukiteymä on, kun ihmiset lähtee, että ne on väsyneitä, mutta ne on onnellisia. Silloin me tiedetään että ollaan onnistuttu tässä hommassa. Wappulounas on ihmisen parasta aikaa, ja sehän se meille merkkaa että jengi siellä viihtyy.” Mika Andersson, Wappulounas-Special – olkaa hyvät!

”Mä mietin että voinko mä mennä pelaamaan sulkapalloa, koska mä oon skeittari?” Pentti Järvelin on monelle enemmän skeittauksesta tuttu Tekijä isolla T-kirjaimella. Pena on nimittäin tehnyt 55 jaksoa podcastia skeittauksesta, nimellä Skeittauksesta. Perinteinen painettu media on myös hallussa – leikkaa-liimaa-tee-se-itse -meiningillä tehtyjä Hai Jump -lehtiä ilmestyi 10 numeroa, näistä useassa pitkälti yli 200 sivua! Niissä saattoi tulla seuraavalla sivulla vastaan mitä vaan. –Ja tulikin, Pentti myöntää. Lopulta lehden tekeminen vei Pentiltä kaiken vapaa-ajan kolmeksi kuukaudeksi ennen julkaisua, sivuja oli piirtäjille postitettuna ympäri Suomen ja äidiltä oli painokustannuksia varten tuhansia euroja velkaa jotta lehti saatiin painettua Suomessa ja Kelasta haetuilla vastakkain liimatuilla kirjekuorilla ja vajailla postimerkeillä lukijoiden laatikkoon. Toisin sanoen Pena on tottunut touhuamaan lajikulttuurin eteen hyvin pitkälti omasta persnahasta repien. Kaikkia kulttuurin jäseniä Penan touhut eivät aina täysin ole miellyttäneet – mutta koskapa mikään tekemisen arvoinen on kaikkia miellyttänyt? Tässä Arktiset Linjat -jaksossa puhutaan monenlaisista asioista, mutta lähtökohtana oli puhua ainakin lumilautailun ja skeittauksen välimaastossa harmaalla alueella elävästä lumiskeittauksesta – eli snedeyksestä – joka lajina on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa pientä paluuta 2000-luvun alun hypen jälkeen. Korona tyhjensi skeittihallit, ja ajoi rullalautailijat korvikkeiden pariin. Onko kyse hassuttelusta vai vakavasti otettavasta lajista tai alakulttuurista? Mitä ylipäätään elämässä kannattaa ottaa vakavasti? Pena ennakkoluulottomana kaverina on ottanut haltuun snedeyksen lisäksi myös lumisurffauksen, murtomaahiihdon, bleidauksen, avantouinnin ja melonnan kaltaisia aktiviteettimuotoja. Keskustelu rönsyilee näistä vähän kaikissa, ja lisäksi luovuudessa, riittämättömyyden tunteessa, alakulttuurin vaikutuksessa identiteettiin, sulkapallon pelaamisessa (läpällä), kulttuurien käytöskoodeissa, ”aitoudessa” sekä vaikka ja missä. Toivottavasti rohkenet Pentin tavoin ottamaan uutta vastaan ja kuuntelemaan jakson, oli oma identiteettisi sitten skeittari, snoukkari, skimbaaja, snedeejä tai ei mitään näistä. Ja hei, Penan Skeittauksesta-podcast oli iso inspiraatio sille, että Arktiset Linjat on olemassa, jotenka vain ja ainoastaan kunnollista on, että saamme miehen itsensä linjoille. Ensimmäiset 40 minuuttia puhutaan Skeittauksesta-podcastista, Hai Jump -lehdestä ja niihin liittyvistä koukeroista. Siitä liukastutaan kohti Pentin henkilökohtaista elämää, harrastuksia ja sitä luvattua lumiskeittausta. Pentti Järvelin, Arktiset Linjat. Snedeyksestä ja elämästä. Olkaa niin hyvät!

”Kysyttiin sitten paikalliselta ihmiseltä että tuolla on noita miinavaroitus-kylttejä, että onko siellä oikeasti miinoja? Vastaus kuului; Joo, kyllä siellä on niitä miinoja, mutta siinä on metri lunta päällä, ei ne haittaa.” Aarni Toiviainen on pitkän linjan elokuvantekijä, joka tunnetaan laskupiireissä ainakin nimikkeistä Nipwitz, Huttu ja Wo ist die Pukkelpiste? Aarni on työskennellyt paljon filmille kuvaamisen kanssa, ja vaikka elämässä on nykyisin paljon muutakin, 16-millinen säksättää edelleen rovaniemeläistyneen virtuoosin käsissä ja uutta tuotantoa puskee pihalle tulevaisuudessakin. Tässä podcastissa palataan alkuun, Jyväskylän kaduille, Nipwitziin, ja oikeastaan sitä edeltäviinkin käänteisiin. Jaksossa jutellaan Aarnin kokemuksista Sarajevon ja Murmanskin kaltaisissa kuvauskohteissa, sekä sivutaan myös omituisia tapahtumia itänaapurissa järjestetyillä leffafestareilla. Loppupuolella Aarni kertoo hieman aikuisiällä syvemmin löytämästä identiteetistään, karjalaisista sukujuuristaan ja matkoistaan nykyisen rajan taakse – rajan, jolle tällä hetkellä on laskeutunut jälleen uusi rautaesirippu. Kuka keksi nimen Nipwitz? Mitä hasardeja tilanteita kävi Seitan-vinssin kanssa? Kuinka lähellä oli ettei Brain Massage olisi valmistunut ajoissa? Ja mitä Aarni nykyään puuhailee elämässään? Näihin kaikkiin saadaan jaksossa ainakin osittainen vastaus. Aarni Toiviainen, Arktiset Linjat, nauttikaa matkasta!

”Mulla on yksi tavoite, ja se on se, että mä kuvaan sen parhaan mahdollisen videopartin minkä pystyn kuvaamaan.” Kiril Rikkilä on monimutkaisten reilien mestari ja todellinen katulumilautailun spottimyyrä. Suurella sydämellä ja palolla laskemiseen suhtautuva sälli on kolunnut takapihoja ja teollisuuskyliä shottien perässä ympäri Suomen, mutta edelleen kotoisin tunnelma löytyy Iisalmesta, josta Kiril on kasvanut lumilautailijaksi muiden muassa Rinnekankaan veljeksiltä inspiraatiota imien. Kirilin tinkimätön rakkaus lajiin on tarttuvaa kuunneltavaa. Mielipiteitä lumilautailusta löytyy, ja nuori mies ei arastele kertoa niitä. Töitä hyvän videopartin eteen Kiril on valmis tekemään oikein olan takaa – spotteja etsimällä, rakentamalla ja kesätreeneissä fysiikkaa rakentamalla – maksoi siitä joku jotain tai ei. Vuokatin koulusta ulos lentäminen, 3000 euron kalansilmän haku Lontoosta, poliisiepisodi caravan-liikkeen katolla, shottien hilloaminen, lumilautamedian eilispäivä sekä nykypäivä ja omien valintojen periaatteet. Näistä, ja monista muista aiheista puhutaan Kirilin kanssa kaikessa rauhassa. Episodin lopussa Kiril nostaa esiin erittäin tärkeän ja hienon pointin mielenterveyden ja siitä puhumisen puolesta. Labyrinth Crewn laskuleffoista ja Melteristä tuttu Kiril paljastaa, että uusi projekti on käynnissä hyvän ystävän Eemeli Kyllösen kanssa. Siitä, ja monesta muusta syvemmin episodissa. Kiril Rikkilä, rakkaat kuuntelijat, olkaa hyvät!

”Joskus Tamsin Tuukalta kysyny asiaa, että mikä tää bändin nimi on? Tuukalta tuli vastaus, että eiköhän se ole parempi Simppis kun pidät huolen omista asioistas. Me hoidetaan tätä bändihommaa. En ole sen enempää kysellyt.” Simppiksen toisessa osassa jatketaan luonnollisesti siitä, mihin ensimmäisessä jäätiin. Episodissa saadaan selkoa moniin Simppiksen aikaansaannoksiin ja myötävaikutuksiin, esimerkiksi Ilvespoikaan, Wappulounaan kättelyyn ja tietenkin Holy Diversiin. Niin ikään jaksossa muistellaan eri kuvaajien kanssa työskentelyä, hetkellistä leipääntymistä laskemiseen, yökerhosponsoria ja muita ”suomi-pro” -elämän kiemuroita. Kun puhe kääntyy lumilautakulttuuriin ja kilpailuihin, Simppiksen kierrokset nousevat hetkeksi. Nykymeno ei kaikilta osin ”vanhaa satiaista” miellytä. Vannoutunut VHS ja DVD-mies olisi esimerkiksi valmis lumilautailun kannalta poistamaan internetin kokonaan. Simppiksen toivelistalla vaikuttaa olevan mm kokopitkät leffapätkät, vähemmän vakavamielisyyttä, enemmän huutoa ja eläytymistä ensi-iltoihin. Loppupuolella jutellaan pitkät pätkät myös Simon nykyisestä kotipaikasta Pyhätunturista ja siihen liittyvistä aspekteista. Pyhällä vieraileville Simppis antaa viestiksi, että saa ottaa yhteyttä ja pyytää laskemaan – jos perässä pysyy. Samoin lumilautailusta jauhaminen kiinnostaa, joten hihasta vetäminen on sallittua ja jopa toivottavaa. ”Kyllä mä aion rimpuilla vielä tän homman parissa pitkään, ja olla kaikkien harmina.”

”Meikä osas tehdä backflipin, niin meikä oli Jim Rippey. Soininen osas tehdä frontflipin, niin se oli Andy Hetzel.” Jos jengille vaan millään sopii, voitais pikkuhiljaa rueta alottelemaan? Simo ”Simppis” Rautava ei varmaan juuri esittelyjä kaipaa – ainakaan suomilumilautailussa hetkeäkään pidempään pyörineille. Outokummusta ponnistava nykyinen kaivosmies on kärkäs suustaan, mutta suuri sydämeltään. Wappulounasvoittajan nykyinen kotipaikka on löytynyt Pyhätunturilta, mutta karavaani on kulkenut myös Helsingin, Tampereen ja Oulun kautta. Touhuttu on niin Loma-Kolin hurjien, Ilvespoikien kuin Digistylesin kanssa. Nykyisin seuran verkkareissa lukee Holy Divers. Simon rakkaus lumilautailua kohtaan on suurta. Kaapeista löytyy varmasti yksi Suomen kattavimmista alan leffakokoelmista. Samoin erilaisia lautoja. Ikuinen ”suomipro” kertoo olevansa erittäin innostunut laskemisesta vieläkin. Eikä vastenmielistä tunnu olevan myöskään aiheesta puhuminen. Ensimmäinen osa nauhoitettiin perjantaitunnelmissa Simon keittiössä muutaman oluen kera. Juttua riitti niin pitkään, että ajankohta saattaa kuulua keskustelijoiden kielenkannoissa ja muutama siilin aivastus siinä sivussa. Juttua jäi myös seuraavaan päivään, joten luvassa on kaksi jaksoa yhden hinnalla! Jälkimmäinen ilmestyy heti tämän perään. ”Mitä mie voin enää saavuttaa lumilautailulla? Oon voittanu Wappulounaan. Se oli mulle graalin malja.” Pitemmittä puheitta, Simo Rautava, Arktiset Linjat, ensimmäinen osa olkaa hyvät.

”Silloinhan kaikilla oli isot vaatteet. Shaun Whitella oli isot vaatteet! Eli piti ottaa vielä isommat.” Tommi Ylianttila tuli suurimmalle osalle suomalaisista laskijoista tutuksi Finger On Da Triggerin leffoista kuten State of Mind, One Love, Cold World ja Familia. Moni saattoi miettiä miten suomalaisen nimen omaava kaveri oli päätynyt osaksi hiphop vaikutteista ammentavaa Technine-brändiä? Tosiasiassa Tommi muutti perheineen Rovaniemeltä jenkkeihin viidennen luokan jälkeen, ensin New Yorkin osavaltion Lake Placidiin ja siitä Utahin Park Cityyn. Näin Tommi pääsi kasvamaan keskellä yhtä lumilautailun ja erityisesti lumilautaelokuvien hot spotia, ja lopulta Techninen tiimiin. Muutaman vuoden verran Tommi tienasi elantonsa lumilautailulla, kuvasi ja reissasi. Jossain vaiheessa Tommi katosi kuvasta. Lumilautailu muuttui ja myös bisnes muuttui finanssikriisin myötä. ”Oli niitä, sanoisin, Dan Brisse -vuosia, missä kaikki piti olla tosi isoa ja vaarallista. Ei oikein näkynyt sitä kikkailua leffoissa. Nyt se on tullut takaisin.” Tommi ei silti koskaan jättänyt lumilautailua, ja tänä päivänä tienaa jälleen elantonsa lumilautailun kautta – kilpailujen organisaatioissa. Tommin jaksossa studioon saadaan mukaan Arktisten Linjojen ensimmäinen juontovieras – niin ikään tapahtumatuotannoissa marinoitu Ville Puominen. Juttelemme yhdessä niin Utahin vuorista, Technine-elokuvista, tyylistä, tapahtumista, kulttuurista kuin hieman kalastuksestakin. Tommi Ylianttilan tarina, olkaa hyvät!

”Nyt aikuisena sen näkee todellakin rikkautena, että hyvin viihtyy erilaisten ihmisten ja skenejen parissa, eikä tarvitse olla ihan niin huolissaan, että onko lahkeen pituus ja leveys juuri se mikä kuuluu olla sillä ydinporukalla. Riittää, että on omasta mielestä riittävän cool.” Näin sanoo Harri Tarvainen, valokuvaaja, skeittaaja, lumilautailija, karavaanari ja koiraihminen, joka näkee itsensä kulttuurisurffailijana, joka on monessa eri skenessä sisällä, muttei missään niistä siellä ytimessä. Harrin sanojen mukaan hänen elämänsä avainkokemuksiin kuului irtiotto oman kulttuurin kahleista. Se tapahtui rullaluistelemalla sauvojen kera skeittiparkille skeittaamaan, lauta repussa. ”Se oli keskisormen näyttö. Performanssi. Kyseessä oli napanuoran katkaisu lapsuudenkotiin, siihen rullalautailun perheeseen. Siinä minulle tuli selväksi, että en tarvitse muiden hyväksyntää. Voin tehdä näin, ja silti olla skeittari, jos olen omasta mielestäni skeittari.” Harrin ensimmäinen lehdessä julkaistu laskukuva oli niin ikään merkittävä kokemus. ”Se oli tosi hieno hetki nähdä minun ottama valokuva kiiltävällä paperilla. Siitä maksettiin joku tosi nimellinen summa, mutta kuitenkin se, että työstä maksettiin korvaus. Se oli hetki, jolloin flirttailtiin ajatuksen kanssa, että tätä voisi tehdä ammatikseen?” Juttelemme Harrin kanssa skeittauksen, laskemisen ja valokuvauksen lisäksi myös hänen kiharakarvaisesta kaveristaan Kaffesta, joka on isäntäänsä paljon kovempi sometähti – ainakin yli 30 tuhannen instagram-seuraajan perusteella. ”Kun sulla on konsepti, niin sulla on kohderyhmä, ja karkeasti puolet maailman ihmisistä on koiraihmisiä. Ja koiraihmisten kanssa löytyy aina yhteistä puhuttavaa. Kävi hyvin äkkiä ilmi, että Kaffen jutut kiinnostaa paljon enemmän kuin minun jutut. Kaffen kuvaaminen toi takaisin sen harrastus-aspektin. Koiran kanssa on kiva mennä!” Mikä on aitoa? Onko lumilautailu cool? Ohjaako tekeminen tyyliä vai tyyli tekemistä? Miten kultuurien kirjoittamattomat säännöt rajoittavat harrastajia? Kumpi on valokuvan laadun kannalta luotettavampi kuraattori; lehden art director vai algoritmi? Mistä lähti Kaffegram -instagram-tili? Miten kävi rakkauden roadtripin? Minkälainen persoona Kaffe on? Kiitos Harri rennosta ja mielenkiintoisesta keskustelusta! Episodi 11 ja Harri Tarvainen, olkaa hyvät!

”Aika paljon tässäkin lajissa hissun kissun mennään pois kun mitään ei tapahtunut, että oi vitsi mulla lähti tuolta tuollainen laatta vyörymään – ja se ei tee hyvää tälle lajille.” Rehellistä ja raakaa puhetta. Sitä on valitettavan vähän tarjolla nykyajan promootioon keskittyvässä pikaisen sisällön kulttuurissa. Arktiset Linjat podcastin kymmenes jakso sulkee ympyrän ensimmäisen tuotantokauden jälkeen, ja palaa ensimmäisessä jaksossa aloitettuun Autin Antin tarinaan. Nauhoituksen jälkeen molemmilla oli hieman jännittynyt olo; mitähän sitä tuli sanottua ja tuliko avauduttua hieman liian syvistä tunteista ja arastelua aiheuttavista aiheista? Se tunne kenties kertoi vain siitä, että nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä. Vain yksi ainoa kommentti kaipaa pientä jälkipuhetta, mutta sekin jätettiin nauhalle sellaisenaan. Jakson loppupuolella puhutaan virheiden tekemisestä ja virheiden käsittelemisestä – tai paremminkin käsittelemättömyydestä. Antti sanoo jakson keskustelussa, että hänen vaimonsa, häpeää tulevassa väitöskirjassaan tutkiva Ella Autti, saattaisi sanoa ilmiön liittyvän häpeän pelkoon. Jälkeenpäin Antti halusi täsmentää, että nopeasti heitetty tulkinta ei välttämättä ole oikein, vaan asiaan liittyy hyvin mahdollisesti muitakin tunteita. Podcastin hienous on siinä, että se on oikea keskustelu, eikä käsikirjoitettu lausunto, joten kaikki ajatukset eivät tule 100% hiotusti ulos. Ja tämä on mahtava asia! Jakso jättää tietysti myös oven auki jatkokeskusteluun. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa saamme Ellan vastineen aiheisiin? Olisi hienoa saada mietteitä ja keskustelua näistä aiheista muiltakin. Kertokaa te, hyvät kuulijat, vaikka Instagramissa jos joitain ajatuksia herää? Avioliitto, rauhattomuus, Arctic Lines -projekti ja yritys, vapaalasku Suomessa, splitboarding, päätöksenteko vuorilla, vanhat projektit, luopuminen, nykyiset kumppanuudet, ensimmäiset omat kuvausreissut Chilessä Laaman kanssa, työskentely Rami Hanafin kanssa, elämä, oppiminen parisuhteessa, vaikeiden tunteiden käsitteleminen, mentaaliset taidot, itsekkyys, epätäydellinen Protect Our Winters -lähettilyys ja eriävien mielipiteiden käsitteleminen. Tässä muutamia aiheita mistä podcastin aikana juteltiin. Antti Autti osa 2, Arktiset Linjat episodi 10 – olkaa hyvät! Jakso nauhoitettu syyskuussa 2021.

”Mulla oli kaikki palkintorahat hattuhyllyllä ja päätettiin järkätä Nicole Angelrathin kanssa huoneessa bileet. Meillä oli joku 40 tyyppiä huoneessa ja aamulla heräs että ei saakeli – onkohan ne rahat vielä siellä tallella? Ai paljonko, joku kolkyt, nelkyt tuhatta – taaloina.” Satu Järvelä on ensimmäinen suomalainen lumilautailun maailmanmestari, joka voitti Burtonille laskiessaan myös kahdesti US Openin ja kahdesti Nippon Openin. Sadun määrätietoisuus ja rohkeus veivät äkkiä pitkälle. Työtä Satu ei ole koskaan pelännyt tehdä. 1990-luku oli erilaista aikaa. Pipet kaivettiin käsin ja hissejä ei ollut vieressä, joten niitä haikattiin. Lumilautailevilla nuorilla ei ollut kännyköitä, eikä luottokortteja. Kisakutsuja varten hommatusta faksistakin oli usein rulla lopussa. Satu meni sinne mihin sponsorit – Burton etunenässä – hänet halusivat tai sinne missä oli paras pipe. Jos sen vetäminen vaati lapioon tarttumista, Satu oli valmis. ”Mt. Hoodilla ne kysy, että ootko sä ihan tosissaan, että sä oot Burtonilla pro-laskija ja sä haluat tulla meidän kanssa tänne sheippaamaan tätä paippia? Mä sanoin että mä teen ihan mitä vaan että pääsen laskemaan tätä joka päivä.” Satun ammattilaisura loppui loukkaantumisiin, huonontuneisiin diileihin ja intohimon liekin sammumiseen. Samalla Sadun isä oli kuollut kesken stressaavan kisakauden. Satu vetäytyi lumilautasirkuksesta tekemään muita asioita, kunnes erilaisten sattumien ja kontaktien kannustuksen kautta uusia rooleja alkoi löytymään tapahtumien tuottamisesta, tuomaroinnista ja laskijoiden manageroinnista aina TTR:n hallitukseen ja kansainvälisen lumilautailun kattojärjestön WSF:n presidenttiyteen asti. Serenan alkuvuodet. Legendaariset Riksgränsen 55DSL -kisat. Ratalaskijat parempien autojen ratissa. Jenkki- ja euroindustryn erot. Lumilautailun yhteisöllisyys. Tyttölaskeminen. Ysärin muistot. Olympialaisten pettymys. Visiot lajikulttuurin kehittämiseksi. Toimiminen naisena miesten keskellä. Paljon aiheita joista ehdittiin jutella. Paljon jäi vielä käymättä. Satu Järvelä ja Arktiset Linjat, ensimmäinen kausi, episodi 9 – olkaa hyvät! (Huom: Jakso nauhoitettu 9.5.2020)

Arktiset Linjat s1e8 – Rene Rinnekangas ”Mitä mä ite ajattelen, että millainen on rädi laskija? Ei välttämättä tarvitse olla tiiäkkö se paras laskija, tai kuka tekee pahimmat trikit tai saa sen limuliikkeen päälle. Jotenkin pelkästään se olemus, ja miten sä lasket sillä lumilaudalla – ei pelkästään ne temput.” ”Ite ainakin arvostan niitä laskijoita joista näkee sen, että hitto nyt mennään. Että se pulkka on hallussa oikeasti. Ei sillein, että vedät vähän jalat tutisten siihen hyndälle, ja sitten riipaiset sen triplakorkin. Jotakin sellaista erilaisuutta, ja kumminkin extremen tunnetta nimen omaan siinä pitää olla. Ei saa olla liian täydellistä.” Rene Rinnekangas ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta harva on kuullut miehen ajatuksia elämästä ja lumilautailusta omin sanoin tässä laajuudessa. ”Siisteintä tässä snoukkaamisessa on se, että tässä ei ole yhtä ainutta oikeaa tietä tehdä sitä. Kaikki voi tehdä tyylillään. - - Sä voit laskea paippia, parkkia, reiliä, puuteria. Tää on mieletön laji, ja itellä ainakin tuntuu että ei halua missata mitään. Haluaa laskea kaikkea!” Renen energia on tarttuvaa, mutta jaksossa kuullaan myös, että silläkin on rajansa. Kuka pitää Renen Honda Monkeyn eturenkaan tiessä? Onko Rene tarkka nauhalle saaduista materiaaleista? Mitä ajatuksia loukkaantumiset ovat herättäneet? Mitä suunnitelmia tulevan suhteen? Tukkivatko naisten viestit Renen Instagramin yksityisviestiestit? Kenen mielipide ja sanat ovat Renelle erityisen tärkeitä? Kiinnostaako Olympialaiset? Näihin kysymyksiin saadaan vastauksia Renen jaksossa. Keskustelussa sivutaan myös millainen rooli mm. Eero Ettalalla, Halldor Helgasonilla, Anton Kiiskellä, Stale Sandbechilla, Danny Davisilla, Henri-Petteri Laakkosella, Tuukka ”Tensu” Korhosella ja Tatu Toivasella on ollut Renen tarinassa. Suurin vaikutus Renen lumilautailuun on ollut hänen isoveljellään Rikolla. ”Riko on ollu aina tosi merkittävä henkilö. Puskenu minua periaatteessa lumilautailuun, skeittaukseen ja nyt vähän vanhemmalla iällä tähän musiikkiin. Aina ollut iso inspiraation lähde. Oon aina seurannut ja koittanut matkia. Voin kuvitella miten sitä ärsytti varmaan aika paljon kun viisi vuotta nuorempi jantteri pyörii messissä että hei c’moon pääsenkö mä messiin skeittaamaan teidän kanssa tai mitä ikinä. Siitä todella suuri kiitos Rikolle, että aina ottanut messiin ja ymmärtänyt sen, että ei ole siistimpää kuin viettää aikaa viisi vuotta vanhempien kaverien kanssa.” Rädisyyden perikuva, Rene Rinnekangas, olkaa hyvät!

Arktiset Linjat on laskulajien hahmoja ja ilmiöitä käsittelevä podcast. Isäntänä valokuvaaja Simo Vilhunen. Vieraana tässä jaksossa Jani Johansén – elokuvantekijä, telemark-hiihtäjä ja kolmen lapsen isä. Jani on ollut monessa mukana kasarilta saakka. Matkalle on mahtunut telemarkin suomenmestaruus, internetin kaistat milleniumin alussa tukkinut maailman ensimmäinen nettilaskuleffa, konkurssivelkojen kaatuminen niskaan ja esikoisen sydänvika. Kokemusten summana Janista on muovautunut hurmaava keskustelukumppani, joka uskaltaa tässä iässä vähän jo puhua tunteistakin. Monoski. Kasari Levillä. Telemark-laskijat miesten saunassa. Tornion kouluvuodet. Lajien välinen historiallinen vastakkainasettelu. Pulu12. Solid Powder. Lapin Kulta Freeride. Kilpisjärvi. Opetustyöt. Lasten syntymä ja elämän muuttumien sen myötä. Elämän ja työelämän laatu. Laskukaverit. Janille oli aikaisesta vaiheesta selvää mikä elämässä kiinnostaa: outdoor ja nörttäily. Nykyiseen henkiseen mittaan kasvaminen ei kuitenkaan ole tullut ilman kipuiluja. ”Yhtäkkiä yhtenä keväänä Lyngenissä, olisko ollut vuonna 2011-12. Tuli sitten sellainen, että ehkä olin päässyt kriisien yli. Olin varmaan ollut aika sietämätön silloin. Tuli sellainen olo, että yhtäkkiä mulla ei olekaan enää kiire sinne vuorille. Siinä yhdessä hetkessä kypsyin. Se tuli yhden reissun aikana. Nyt se loppu. Se kiire.” ”Silloin tuli sellainen yhteys. Vuoret on ollu siellä ennen mua. Ne on mun jälkeen siellä. Vuoret on minussa koko ajan. Tuli sellainen hyvä olo. Aina kun pääsee sinne, on todella hyvä olla. Jokaisen reissun jälkeen on todella hyvä olla. Ensimmäinen tavoite on vain päästä hengittämään sitä vuori-ilmaa – se on aina täyttynyt. Toinen tavoite on, että pääsee näkemään ne vuoret – se on usemmiten täyttynyt. Kolmas tavoite on, että pääsee liikkumaan siellä – sekin on melkein aina täyttynyt. Se toi kaikkeen tekemiseen hirveästi rauhaa.” Jani Johansén, olkaa hyvät!

”Moni on sanonu jälkikäteen mulle, että oot tosi onnekas kun oot voinu elää tuollaista elämää, ja oot päässy ammattilumilautailijaksi. Joo, se on totta. Onnihan on sitä, että älytön valmistautuminen kohtaa mahdollisuuden. Mä treenasin kymmenen vuotta ja tein hulluna töitä että saan sen yhden mahdollisuuden. Se mahdollisuus tuli kun maailmancupin kisa tuli Rukalle, siihen asuntovaunun viereen. Mä pääsin villillä kortilla kisaan mukaan. Mä pääsin finaaliin siinä kisassa. Mut otettiin maajoukkuerinkiin ja pääsin heti seuraavaan kisaan, jossa olin Alpe D’Huezissa kolmas. Että se tapahtui sitten super äkkiä, vaikka alku oli todella, todella, todella hidas.” Risto Mattila voitti ammattiurallaan mm Big Airin maailmanmestaruuden 2003, Half-pipen maailmancupin 2004, US Openin Overall ja Slopestylen 2005, European Openin Half-pipen 2006 ja Nissan X-Trailin 2007. Leffaproduktioista mainittakoon Northlight Pictures, Elekrep ja Scrapbook, Flown Team sekä Straight Jacket elokuvat. Kansan syvät rivit saattavat muistaa Mattilan esiintymisen Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla, silinterit päässä, ystävänsä, tiimikaverinsa ja kilpakumppaninsa Antti Autin kanssa. Riston kanssa jutellaan jaksossa lumilautailusta ja elämästä. Louekalliosta. Rukan asuntovaunuajoista. Lumilautailijan ammatin luonteesta. Riskeistä. Kilpailullisuudesta. Vaikeuksista. Huippuhetkistä. Lumilautailussa loppuun palamisesta. Elämästä lumilautailun ammattilaisuuden jälkeen. ”Nyt kun mä oon taas saanu mun mielen kuntoon ja tällä tavalla pystyy taas ajattelemaan asioita rakentavasti – eikä vaan vanhan historian ja vanhan lumilautailija-äijän näkökulmasta – nyt olis se hetki. Mä haluaisin kantaa korteni kekoon ja kertoa kokemuksista. Jos pystyisin sitä kautta jotain ihmisiä auttamaan, niin se olis hieno juttu.” Kannattaa todellakin kuunnella mitä Ristolla on sanottavana. Kiitos rehellisestä ja rohkeasta puheesta Rydi! Risto Mattila, olkaa hyvät! Riston viisi nimeä, joita toivoisi kuulevan tulevissa jaksoissa: Aleksi Vanninen, Sami Tuoriniemi, Tuomo Ojala, Mikko Rehnberg, Aleksi Nevakivi Kuvakkeen valokuva: Jani Kärppä

”Jotkut pikkupojat saatto tulla sillein, että miten tyttö voi skeittaa? En mä oo ikinä ottanu niitä pahalla. Mun mielestä se on ollu periaatteessa vaan kivaa että ollaan lähestytty tollein.” Henna Ikola on Youtube-ajan lumilautaiija ja ikuinen Peetu Piiroinen -fangirl. Hän on myös kaksinkertainen skeittauksen suomenmestari sekä tuplavoittaja Wappulounaalta. Henna on myös ottanut katulaskemisen huolella haltuun osana Labyrinth Crewiä. Myös TikTok on tatsissa, ja Horsegirl ysikasille onkin kertynyt sielläkin reilusti yli kymmenen tuhannen seuraajamäärä. Pakko siitäkin on ottaa selvää. Somessa joka paikkaan tunkevat trollit eivät ole päässeet ihon alle. ”En ollenkaan, päin vastoin – naurattaa vaan”, Henna kertoo. Mitä on sponsoroidun laskijan työ vuonna 2020? Liittyykö Labyrith Crew nimi peliin Muuttuva Labyrintti? Voidaanko Labyrinth Crewlta odottaa leffaa syksyksi? Lähtikö Henna TikTokiin hankkiakseen näkyvyyttä sponsoreille? Mikä tunnettu suomalainen symboli Hennalla on tatuoituna ihoon? Kaikkiin näihin saadaan vastauksia. Loppupuolella keskustellaan sosiaalisten medioiden kasvaneesta roolista ja toisaalta perinteisten medioiden kuten lumilautalehtien – sekä budjettien ylipäänsä – hiipumisesta. Labyrinthin paidoista saadaan toivottavasti joskus edes omat takaisin. Podcast-isäntä innostuu pitämään myös palopuheen ruohonjuuritason tekijöiden puolesta, ja myös puhumaan itsensä pussiin vanhanaikaisine asenteineen. Onneksi Henna ajattelee fiksummin. Nauttikaa jaksosta! Henna itse toivoo vieraiksi: Rene Rinnekangas, Simo Suopanki, Satu Järvelä, Toni Kerkelä ja Telma Särkipaju .

Arktiset Linjat s1e4 – Anton Kiiski feat. Tatu Toivanen "Mua kiinnostais tosi paljon tehdä oma elokuva jossa olis monta lumilautailun osa-aluetta.” Anton Kiiski on lumilautailija ja videokuvaaja, joka hiljattain voitti Rene Rinnekankaan kanssa X-Games Real Snow 2020 kilpailun kultamitalin. Senaatintorin kansanjuhla jäi tällä kertaa väliin, mutta eiköhän Jarssinakin tunnetun kaverin ura ole näiden näyttöjen myötä vasta alussa. Keskustelimme Antonin kanssa paljon kuvaamisesta ja eri kuvaustekniikoista. Mies tunnustaakin viehtyneensä broadcast-kameroiden tarjoamien zoomausmahdollisuuksien lisäksi myös filmiin. Jakson alkupuoli on erityisesti kuvauksesta kiinnostuneille kiehtovaa kuultavaa. Jakson edetessä Anton kertoo myös hyvin kauniisti ystävistään Rene Rinnekankaasta ja Tatu Toivasesta, jotka muodostavat Stunt Teamin ytimen. "Se ihminen on aidoin joka tässä maailmassa on olemassa – ja myöskin lahjakkain. -- Miksi (Rene) on kehittynyt taidoiltaan, liittyy siihen että sen mieli on niin hieno. Millä tavalla se toimii se kaveri. Hienoin ihminen ketä mä tiedän, ja myös kaikista monimutkaisin." Lopussa yleismies Tatu pääsee itsekin ääneen kun Anton päättää käyttää Arktiset Linjat podcastin ensimmäisen kilauta kaverille -oljenkorren. Linjoille saatu Tatu nostaa esiin Iisalmen paikallisen Renen superfanin Päkän, joka vaikuttaa kovastikin hienolta mieheltä. Päkältä löytyy tarvikkeita ja myötätuntoa tilanteeseen kuin tilanteeseen ”On ollut sika hieno kokea, että jengi aidosti tykkää meidän meiningistä eikä pakonomaisesti heitä jotain liekkiemojia. Tuntuu että jengi oikeasti tunteella sanoo että ne nauttii meidän meiningistä." Aikovatko Anton & Rene puolustaa mestaruuttaan X-Games Real Snow -kisassa ensi vuonna? Mistä elokuvista Anton on saanut inspiraatiota kuvaustyyliinsä? Miksi hänen päässään on kipparin lakki? Jaksossa saadaan vastauksia näihin kysymyksiin. Katso myös X-Games Real Snow kultamitalivideo tästä: https://youtu.be/YUwCP86mUBI

Arktiset Linjat s1e3 – Jaakko Itäaho ”Postasin johonkin instagramiin, että vedin putskuranin suksilla, siellä oli moni tuttu että mitä helvettiä? Miks sulla on SKIMBAT jalassa? Mä olin että miks ei? Tää antaa mulle tällä hetkellä tosi paljon siistejä haasteita.” Jaakko Itäaho teki ainutlaatuisen väkevän uran lumilautaelokuvien kuvaajana ja leikkaajana. Itäaho tunnetaan mm nimikkeistä kuten Elekrep, Mack Dawg – Picture This ja Eurogap #3. Itäaho oli keskeinen nimi 2000-luvun loppuvuosien isoimmissa elokuvissa. Lopulta erikoinen episodi erään ison tuotannon kanssa jätti sen verran sapekkaan maun suuhun, että rakas laskuharrastus jäi moneksi vuodeksi tauolle. Paluu lumille tapahtui lopulta telemark-hiihdon ja lumisurffauksen kautta. Jaakon kanssa keskustellaan elokuvien lisäksi eri välineistä, laskemisen tuntemuksista sekä filosofiasta. Itäaho tunnustautuu pohdiskelijaksi, joka ei välttämättä viihdy ihmisten edessä äänessä. Hän kuvasikin jakson nauhoitusta terapeuttiseksi mutta hauskaksi kokemukseksi. On etuoikeus päästä kuulemaan kiehtovia tarinoita Itäahon omin sanoin. Nauttikaa jaksosta! Ps. Jaakko haluaisi kuulla Arktisilla Linjoilla tarinoita seuraavilta nimiltä: Eero Ettala, Heikki Sorsa, Pasi Salminen, Peter Hasselgren ja Antti Bergman Katso Elekrep: https://vimeo.com/15384795 Katso Eurogap 3: https://vimeo.com/16583883

”Mikään ammattilaskija mä en koskaan ole ollut, joten aktiivinen amatööri on se mun titteli.” Jarkko-Juhani Henttonen on suomalaisen vapaalaskun suuri hahmo. Paitsi pioneerilaskija, Henttonen on ollut myös aktiivinen toimija ja kulttuurivaikuttaja suomalaisessa laskijayhteisössä sekä tapahtumissa jo usean vuosikymmenen ajan. Onpa mies myös kirjoittanut ystävänsä Matti Verkasalon kanssa Tieto-Finlandia -ehdokkuuden napanneen Vapaa Lasku -kirjan (2013). Jaksossa keskustellaan mm riskienhallinnasta, koronatilanteesta, virheistä, sinnikkyydestä, Chamonixista ja uusista aluista. Henttonen kertoo myös vaarallisesta tilanteesta Kesävaaran kurussa, jossa hän oli täysin vakuuttunut kolmen hyvän ystävänsä kuolleen. Jaksossa mainitun videon voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=Y9rYmTm0mfM Lopulta päästään kuulemaan Jarkko-Juhanin ajatuksia isyydestä. ”Oman lapsen kanssa laskeminen on siisteintä laskemista mitä on olemassa.” JJ:n oma viiden nimen toivelista: Ode Siivonen, Pippuri, Mika Andersson, Juha Guttorm, Eero Ettala.

Arktiset Linjat on laskulajien persoonia ja ilmiöitä käsittelevä DIY-podcast, jota isännöi lumilautakuvaaja Simo Vilhunen. Ensimmäisessä jaksossa vieraana on Antti Autti. Jaksossa käydään läpi miehen uraa ja kokemuksia vuoteen 2010 saakka, joka toimi vedenjakajana Antin siirtyessä kisaruljanssista vapaalaskuun omissa leffaprojekteissa. Jaksossa keskustellaan juniorivuosista Ounasvaaralla, vanhempien tuella saadusta mahdollisuudesta Whistlerissä, X-Gamesin voitosta, rokkistaravuosien isoista kisoista – sekä loukkaantumisesta joka lopulta johti kisauran lopettamiseen. Antti kertoo myös miksi 2010 Olympialaiset jäivät väliin. Myöhemmässä jaksossa on tarkoitus palata uran toiseen puolikkaaseen, eli leffaprojekteihin. Antti Autti, olkaa hyvät!