Sota ei ole koskaan Jumalan tahto. Se jättää aina jälkiä, jotka ulottuvat sukupolvelta toiselle. Oikeutetussa sodassa puolustautuminen hyökkäystä vastaan on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Sodan jälkien kohtaamiseen tarvitaan viisautta ja lempeyttä. Kristityn tehtävä on rukoilla ja rakentaa rauhaa aina ja kaikissa tilanteissa. Jumala tahtoo, että kaikissa ihmisissä voi säilyä lapsen kaltaisuus: avoimuus, ihmettely ja luottamus.
Kertomus myötätuntoisesta samarialaisesta on mielen sisäinen ikoni, joka rohkaisee auttamaan tuntematonta. Kun ymmärrämme olevamme samassa veneessä, yhteiskuntaan syntyy luottamusta. Tärkeää on, että olen itse valmis ottamaan apua vastaan myös tuntemattomalta, jossa Kristus on läsnä.
Jeesus avaa korvamme kuuntelemaan toisiamme. Kun kohtaamme toisemme, kohtaamme Jumalan.
Uusi syntymä Hengessä on paradoksi. Voin yhtä aikaa löytää itseni ja päästää irti itsestäni. Itseni löytäminen on itsetuntemuksen kasvamista ja ihmisyyden tunnistamista. Samalla voin päästää itsestäni irti ja nojata Hengen tuuleen. Voin päästää irti, että Jumala voisi ottaa minut kiinni.
Jumalan Henki on elämän kirjon Henki. Jumala ei ole tarkoittanut elämää yhdenmukaiseksi ja harmaaksi kivitorniksi. Jumala luo elämää, joka sykkii sateenkaaren värejä. Jumala luo moninaisuutta, erilaisuutta ja yhteyttä erilaisten välille. Elämä Jumalassa ei ole harmaata kiveä, vaan se on moninaisuutta kukkiva kesäinen niitty. Punavarpunen on kuin Pyhän Hengen liekki, joka omalla olemisellaan todistaa Jumalan hyvyydestä ja elämän suuresta kirjosta.
Yksilökeskeinen aikamme ohjaa löytämään elämän merkityksen omasta itsestä. Ikonit kutsuvat löytämään merkitys Jumalasta, joka on meitä on suurempi.
Jeesus on Hyvä paimen, joka puolustaa epäitsekkäästi laumaansa.
Kristus on ylösnoussut! Naiset, nuo kristilliset supersankarit, valvoivat kuolevan ystävänsä rinnalla, löysivät tyhjän haudan ja veivät sanaa eteenpäin. Jeesus elää, on kanssamme ja kutsuu meitä työnsä jatkajiksi yhä uudelleen, eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Evankeliumi antaa rohkeutta kohdata pelko ja asettua sorrettujen puolelle Kristuksen varassa.
Maria vastasi rohkeasti Jumalan kutsuun. Jumala ei kutsu täydellisen varmoja ihmisiä, vaan epäileviä, epävarmoja ja pelkääviä. Uskon tiellä ei tarvita kaiken tietämistä, vaan rohkeus ottaa ensimmäinen askel.
Jeesus torjui vuoren huipulla väärän narsismin houkutuksen. Hän kutsuu meitä valoon: itsetuntoon joka ottaa toiset huomioon, inhimillisempään talouteen ja yhteisöihin, jossa voimme olla kokonaisia. Jumala kestää häpeämme. Kristuksen haavat voivat luoda uutta siitä, mikä meissä on rikki.
Tärkeää on, että tunnen oman ristiriitaisuuteni, valon ja varjon. Vielä tärkeämpää on kuitenkin juoda hyvyyden lähteistä. Jumala on hyvä. Jumalasta virtaa hyvyyttä ja rakkautta keskelle epätäydellistä elämäämme. Ihmisessä on luontainen taipumus hyvään. Maailma ei ole lopussa. Meitä tarvitaan hyvyyden ja rakkauden lähettiläiksi vahvistamaan hyvyyttä toisissamme.
David Lynch oli mestari kuvaamaan ihmisen outoutta ja maailman ihmeellisyyttä. Kaanan häissä Jeesus muutti veden viiniksi. Usko avaa silmät näkemään elämän ihmeellisyyden arkisissa asioissa. Ihmeen tapahtuminen häissä kertoo siitä, että Jeesukselle tärkeää oli syödä ja juoda yhdessä. Samaan pöytään mahtuivat kaikki oudot ihmiset, eli me kaikki omien outouksiemme kanssa. Viini kuvaa Jumalan valon virtaamista keskelle elämäämme, punaisten verhojen takaa avautuvaa uutta maailmaa.
Ristiriitojen keskelläkin voi olla valoa. Minun ei tarvitse olla valmis, että voisin kokea Jumalan läheisyyttä, rauhaa ja valoa. Joulu tulee, vaikka vessan viemäri ei vetäisikään kunnolla.
Elämä maapallolla on selvinnyt monista vaikeista ajoista, esimerkiksi dinosaurukset sukupuuttoon ajaneesta meteoriitin törmäyksestä. Menneisyydessä on ollut paljon vääryyttä ja pahaa mutta vielä enemmän rakkautta. Muuten emme olisi olemassa. Maailmankaikkeuden alussa oli pelkkää rakkautta, kun Jumala loi maailman. Nykyisistä vaikeista ajoista huolimatta matkalla kohti tuota rakkautta. Pimeän keskellä on toivoa. Viikunapuu kukkii, kesä on lähellä.
Usko rohkeasti, että näet hyvää maailmassa! Toivo, että näet pimeydessäkin valoa! Rakasta niin, että valo että valo loistaa sinusta toisille!
Tapakristillisyys antaa tilaa etsiä Jumalaa, joka ei painosta tai pakota meitä mihinkään. Tavat ja perinteet antavat turvaa ja iloa muutoksen keskellä. Säännölliset ja toistuvat tavat auttavat tuntemaan Jumalaa syvemmin.
Uskoa voi ja saa ymmärtää syvällisesti, mutta lopulta se on lapsenkaltaista luottamusta Jumalaan. Ehtoollisella voi antautua tuntemaan Jumalan läsnäolon, joka yltää sanojen taakse.
Kristittynä vaeltaminen on elämistä nykyhetkessä, askelen kerrallaan ottamista Kristuksen kanssa. Usko ei ole oikeassa olemista, vaan avoimuutta elämän mysteerin edessä. Kristus on maailman valo, koska hän tuntee ihmisen elämän pohjaan saakka. Katsomalla häntä voin nähdä maailmassa toivoa sielläkin, missä toivoa ei ole.