Mitä eroa on omistamisella ja omistajuudella? Lähtökohtaisesti omistajuus edellyttää vastuullisuutta, omistaminen ei välttämättä.
Tajuammeko miten kauniilta omistajuus Jumalan valtakunnassa näyttää? Erityisesti kun toimimme valtakunnan periaatteiden mukaisesti ja moninkertaistamme sen minkä Jumala on meille uskonut?
Kannammeko omistajuutta lähetyskäskystä tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia? Iso omistajuus ja vastuu? Jos tuntuu siltä, niin aloita lähimmistä ihmissuhteista ja ota Jumalan mielenmukaista omistajuutta. Se edellyttää tietenkin itselleen kuolemista, mutta toisella puolella on kasvua ja kypsymistä sekä yltäkylläinen elämä!
Tässä jaksossa mukana Jaakko Simonen Turusta.
Saatamme elää tämän mielikuvan mukaisesti niin, että joka asiasta täytyy rukoilla ja kysyä Jeesukselta. Onko tämä huono asia? Onko huonoa kysyä Jumalalta että pitäisikö nyt lähteä kauppaan vai ei? Jumala kuitenkin uskoo meille vastuuta tehdä ratkaisuja kantaen sitä. Sydän taustalla saattaa olla hyvä, rakastan Jeesusta ja haluan tehdä Hänen tahtonsa. Kuitenkin taustalla voi olla huonoja motiiveja, pelkoa tai kontrollia jolloin ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä kantaen vastuuta. Jos Jumala on Isä ja näin ollen kasvattaja niin eikö Hän halua, että tunnemme Hänen sydämen niin, että voimme tehdä päätöksiä peilaten Hänen sydäntään valinnoissamme.
Vertaa maallinen isä, joka kasvattaa lapsiaan toimimaan tiettyjen arvojen mukaisesti.
Tämä jakso onkin aikamoinen pähkinä, kuuntele, navigoi ajatuksiasi Herran kanssa, mitä opit Hänestä ja Hänen sydämestään. Navigaattorina kanssamme on Aino Mattila Turusta.
Kasvaessasi Jumalan tahdon tuntemisessa ja tekemisessä tarvitset ehdottomasti yhteisöä, joka elää Jeesuksen valtakunnan mukaisesti tehden opetuslapsia!
Vielä timantti droppi: ”Teinkö oikein/enhän tehnyt virhettä” vai ”olinko uskollinen Herralle sen suhteen mitä Hän on puhunut?”
Tämä ahh, niin ihana otsikko. Kuka nyt ei haluaisi kieltää itseään ja kuolla lihan haluille? Mitä enemmän meidän identiteetti Jumalan lapsina vahvistuu, sitä enemmän voimistuu ajatus, että Herran suunnitelmat ovat paljon parempia kuin oma lihan, itsekkään luontomme, halut. Tässä jaksossa Jaakko Simonen täältä Turusta on vieraanamme.
Edelleen puhumme identiteetin merkityksestä - miksi se on niin merkittävää myös tälle aiheelle? Eikö vain pitäisi hampaat irvessä mennä läpi harmaan kiven ja tulla pyhäksi? Vai avaako uskon kautta omistettu identiteetti uusi ulottuvuuksia jumalasuhteessamme, joka tekee Jeesuksen ikeen kevyeksi?
Pohjimmiltaan on kyse Isän antamasta identiteetistä ja identiteettivaras on liikkeellä. Tämä jakso liippaa voimakkaasti hengellistä sodankäyntiä. Vieraana Nooa Saari Joensuusta.
Verkostona olemme oppineet paljon tästä aiheesta viimeisten vuosien aikana ja kokemuksella voidaan sanoa, että tämä on perustavanlaatuista kun elämme Jeesukselle tehden opetuslapsia.
Aiemmin havaitsimme, että oli suuria haasteita lähteä liikkelle, muttei havaittu mistä tämä nihkeys johtuu, joka usein johti omavoimaisuuteen.
Voiko rukouksessa oikeasti tapahtua läpimurtoa - tässä ja nyt? Miltä tällainen rukous näyttää ja miten asiaa tulisi hahmottaa? Toisin sanoen on kyse strategisesta rukouksesta jossa Jumalan Sanan mukainen viitekehys antaa raamit ja Pyhä Henki ohjaa!
Miten selittää läpimurto? Yksinkertaisesti sanottuna alamme näkemään asioita Jumalan silmin!
Tässä jaksossa mainittiin Dave Patty, Daring to draw near the father heart of God -kirja.
Tällä kertaa katsahdamme Ensimmäiseen Pietarin kirjeeseen, josta hyppäämme Jeesuksen ja saastaisen riivajahengen keskusteluun Luuk 4.
Meidän mielissä risteilee kaikenlaisia ajatuksia - mitä tehdä niillä? Mitkä ovat hyviä, omistettavia joille me myös annamme äänihuulemme käyttöön? Mitkä sellaisia, jotka yksinkertaisesti sivuuttaa?
Tarvitsemme luotilangan jota vasten mitata - mistä sen saamme?
Tämänkertainen podi on äänitetty opetuslasten kokoontumisessa, jossa jotkut puheenvuorot on säilytetty vaikka ääni hieman hiljaisempi, toiset poistettu koska niin heikko ääni.
Tällä kertaa podcastissa poikkeuksellisesti opetus! Ota valmiiksi Jes. 36-37, 2. Kun. 18-19. Tai vielä paremmin, lue nuo luvut ennen kuin kuuntelet.
Hahmoina Hiskia, Sanherib. Valtakuntina Israel ja Assyria, Egyptikin mainittu. Konfliktia, uhkailua ja ristiriitaa. Miten toimia?
Kun teet opetuslapsia, antaa tämä kertomus näkökulmaa miten varustautua hengelliseen sodankäyntiin. Kun ryhdyt tekemään opetuslapsia niin julistat sodan pahaa vastaan! On siis tärkeää valmistautua ja ottaa huomioon hengellisen sodankäynnin todellisuus ja väistämättömyys.
Tällä kertaa podcastissa poikkeuksellisesti opetus! Avaa siis Roomalaiskirje ja paina playtä.
Tämänkertainen jakso ei niinkään liity mihinkään kokonaisuuteen. Tämä jakso avaa meidän sisäistä maailmaa, jossa usein koemme taistelun ja syvän konfliktin.
Oletko sinä kuullut vanhasta tuttavastasi, Sarxista?
Aloitamme Pyhästä Hengestä. Sitten puhutaan lihasta - eli ihmisen syntisestä luonnosta. Mitä lihalle tehdä? Tulisiko sitä koittaa kehittää? Tulisiko sitä nuijia ja kurittaa? Tai jollain tavalla keskustelemalla lepyttää? Vai mitä? Entä, mitä on elää Hengen johdatuksessa? Nämä ovatkin joillekkin tuttuja mielikuvia erilaisista uskovista piireistä. Sinä joka et tajua mitään yo. tekstistä niin laita vaan kuunteluun - kyllä se aukeaa.
Tämän kauden päätösjaksossa jatkamme siitä millä aloitimme ensimmäisellä jaksolla: opetuslapseusliikehdinnän eräänlaista kaarta. Tässä jaksossa Aki ja Jaakko jatkaa vieraina keskustelemassa teemasta.
Miksi seurakunta käsitteenä on niin taakoitettu? Siihen liittyy voimakkaat mielikuvat jotka voivat olla jopa seurakunnan tarkoitusta vastaan.
On tullut aika vapauttaa seurakunta -käsite. On tullut uusien leilien aika johon uusi viini laitetaan. Tämä näyttää aivan toiselta kuin meille mallinnetulta seurakunnalta (jolla on paikka, aika ja palkattu pastori). Puhumme siis aivan muunlaisesta seurakunnasta.
Entä kuka johtaa? Kuka on vastuussa? Miten puututaan ongelmakohtiin?
Missä sitten tällaisia seurakuntia voi oikein muodostua?
Jatkamme opetuslapseusliikehdinnän näkökulmasta kehityskaaren selkeyttämistä. Aiemmat podit kuvaavat kehityskaarta miten uusia, terveitä ja moninkertaistuvia seurakuntia muodostuu Suomen kansan keskellä. Mukana tässä podissa vieraana ovat Turusta Aki ja Jaakko.
Mistä seurakunnassa on kyse? Miksi se aiheuttaa niin paljon tunteita ja intohimoja? Turvaammeko joskus jopa epäjumalan tavoin ajatukseen seurakunnasta, sen rakenteista ja niiden tuomasta turvan ja pysyvyyden tunteesta?
Onko elämä rakenteita varten? Vai rakenteet elämää varten? Jos jälkimmäinen, niin silloin rakenteiden täytyy adaptoitua elämää varten. Mitä se tarkoittaa ’in real life’?
Entä mikä on seurakunnan ja Jumalan valtakunnan suhde?
Mikä tekee seurakunnasta hyvän ja terveen? Miten opetuslapseusnäky ja seurakunta sopivat yhteen? Tai mitä varten seurakunta on?
Onko tiimi tiimi kun sitä kutsutaan tiimiiksi? Vai milloin voimme puhua että tämä ryhmä tässä on tiimi? Miksi hyvä, toimiva ja terve tiimi on tärkeää opetuslapseusliikehdinnän syntymiseksi? Millaisia haasteita meidän individualistinen kulttuuri aiheuttaa tällaisten tiimien muodostamiselle ja johtamiselle? Löytyykö Raamatusta esimerkkejä tiimeistä?
Tällä kertaa mukana Joel Joensuusta ja Satu Turusta puhumassa tiimin muodostamisesta ja johtamisesta sekä tiimien monimuotoisuudesta. Millaista hedelmää terve tiimi kantaa ihmisten elämässä ja ihmisten kautta uusille ihmisille?
Opetuslapseusliikehdinnän perusyksikkö on ryhmä. Jos ei ole ryhmiä, ei ole opetuslapseusliikehdintää! Mutta ei vain minkälaisia tahansa ryhmiä.
Käytäntöä?
Miten muodostetaan ryhmä? Entä millainen on ryhmän kulttuuri, mitä siellä tehdään? Miksi ryhmä on olemassa ja mikä sen päämäärä on? Ja miten nämä tuodaan osaksi ryhmän ydintä? Entä mitä tarvitaan että ryhmän jäsenet ryhtyvät muodostamaan uusia ryhmiä?
Ps. Älä sekoita ryhmätapaamista ryhmäksi, sillä ryhmä on jotain paljon enemmän.
Tällä kertaa mukana Hanna Joensuusta ja Akseli Turusta kokemusasiantuntijoina. Heiltä paras ”ryhmänmuodostamishack”: polvillaan rukoileminen ;) Ryhmän muodostaminen ja johtaminen aiheuttaa enemmän kasvua sen johtajalle kuin ryhmäläiselle.
Joel jatkaa keskustelua aiheesta kanssamme. Jumalat tekee työtä - Jumalan työ tapahtuu ihmisissä eli Jumala valmistaa ihmisiä vastaanottamaan Hänen valtakunnan, elämään siitä osallisina sekä ulottamaan sitä muille!
Voimmeko jollain tavalla erotella, havainnoida ketkä ovat Jumalan valmistamia ihmisiä meidän verkostoissamme? Miten? Voimmeko löytää heitä? Vai löytävätkö he meidät? Miten tämä dynamiikka oikeasti toimii?
Entä mikä tai kuka on ”rauhan ihminen”? Miten tämä kaikki liittyy opetuslapseusliikehdintään ja uusien seurakuntien syntyyn?
Tämän kertaisessa jaksossa Joel Joensuusta ja Aino Turusta mukana! Jumala tekee lakkaamatta työtä - mitä tämä tarkoittaa meille kun teemme opetuslapsia?
Miten meidän tulisi asemoitua sydämessä, strategialta ja käytännössä tähän totuuteen? Uskommeko, että Jumala tekee työtä? Miten voi olla, että tämä tosiasia saa meidät rukoilemaan entistä enemmän? Mikä taas estää meitä toimimasta tämän tosiasian perusteella?
Kun liitymme Jumalan työhön, miten se muuttaa meitä? Entä mitä tiimillä on tekemistä sen kanssa, että Jumala tekee työtä?
Paradigman muutos - se ei lopulta tapahdu siellä kirjastossa tietoa vastaanottaen vaan käytännössä. Tässä jaksossa kuullaan käytännön muutoksesta enemmän Nooan ja Antin kanssa!
Voimme selvittää Jumalan tahdon ja myös toteuttaa sen! Tämä on yksi hyvin merkittävä ja käytännöllinen löytö!
Miten otamme Sanaa sisään ja kaikenlisäksi laitamme sitä käytäntöön? Kuinka hyvin tämä toteutuu ympärillämme?
Täältä löydät Nooan esittämän ajatuksen suppilosta
https://discipleship.org/bobbys-blog/10-top-disciple-making-trends-for-2019-part-1/
Jatkamme puhetta opetuslapseusliikehdinnästä ja mietimme maailmankuvaa, jonka kautta katsomme maailmaa, Jumalaa, uskoa, seurakuntaa, opetuslapseuttamista jne. Kuten viime jaksoissa totesimme, niin ajatusmaailmassa tulee tapahtua muutosta, joka johtaa muutoksen tekemiseen.
Uskommekin, että Jumala on luomassa uutta maassamme - se haastaa toimimaan uudella tavalla uudenlaisesta viitekehyksestä käsin.
Tämän kerran vieraina ovat Antti Imatralta ja Nooa Joensuusta, jotka toimivat suorastaan kokemusasiantuntijoina siitä miten heidän maailmankuvansa on muuttunut perinteisestä kristillisestä toiminnasta. Mitkä asiat ovat herättäneet kyseenalaistamaan vallitsevaa paradigmaa tai viitekehystä?
Jatkamme Nooan ja Matiaksen kanssa siitä mihin jäimme edellisessä jaksossa. Onko käännyttäminen evankelioimalla homman nimi ? Miltä evankeliointi näyttää DMM näkökulmasta jossa ei tehdä käännynnäisiä jotka ohjataan sitten seurakunnan tilaisuuteen vaan tehdään opetuslapsia jonka myötä syntyy usko, tapahtuu kääntyminen ja parhaimmassa tapauksessa uusia seurakuntia uusista opetuslapsista? Entä mikä on ”rauhan ihminen” ja miten se liittyy tähän kaikkeen? Ja mitä tehdä kun tällainen ihminen löytyy?
Ovatko hengelliset ammattilaiset keskiössä… vaiko tavallisten ihmisten armeja? Miten tavalliset pulliaiset voisivat tehdä opetuslapsia?
Kuka on sitten opetuslapsi? Entä mikä on seurakunta? Kuka tai ketkä oikein johtaa seurakuntaa? Mistä heitä tulee? Ja kuka tätä kaikkea kontrolloi?
We are back! Laura ja Pyry luotsaavat uutta kautta monien ystävien kanssa. Olkaa hyvät.
Tämä kausi on omistettu opetuslapseusliikehdinnän periaatteille ja aloitammekin keskustelemalla perusperiaatteista. Valitettavasti lähetyskäsky ei aina loista ykkössijalla kristillisessä kentässä ja tästä johtuen Jumalan valtakunta ei laajene Suomessa vaan pikemminkin kutistuu kansamme keskuudessa. Tämän lisäksi meidän täytyy oppia uusia elämäntapoja kun seuraamme Jeesusta! On siis tultava muutos! Miten?
Tässä jaksossa mukana Turusta Matias ja Joensuusta Nooa.
Muutos alkaa ajatusmaailman muutoksella joka ohjaa meidän tekemistämme.
Mitkä nämä perusperiaatteet sitten ovat? Noh, kaikki lähtee rukouksesta. Mitä muuta? Jeesuksen kuninkuus, eli kuuliaisuus kuninkaalle (opettaa noudattamaan). Evankeliumin kylväminen olemassaoleviin verkostoihin on myös äärimmäisen tärkeä perusperiaate.
Täältä löydät mm. Videoita joissa lisää opetuslapseusliikehdinnästä
Tässä jaksossa keskustellaan mikä on opettajan ja opettamisen rooli Kristuksen ruumiissa. Onko opettaminen päämäärä? Kristillinen kulttuurimme on vahvasti opettajakeskeinen. Seurakunnan kokoustilatkin ovat tehty luokkahuonemaisiksi. Kun Raamattua opetetaan kerran viikossa 30-60min niin asuuko Jumalan Sana silloin runsaana seurakunnan keskuudessa? Ehkäpä tämä on yksi suurimmista harhaluuloista jossa elämme suomalaisessa kristillisyydessä?
Entä onko tieto A ja O Jeesuksen opetuslapsena? Miksi Paavali kirjoittaa, että tieto paisuttaa? Meneekö tuo tieto käytäntöön millään tasolla? Miksi ei? Miten se menee?
Miten ns. rakenteelliset asiat vaikuttavat oppimiseen Kristuksen ruumiissa? Mitkä ovat parhaimpia oppimisympäristöjä?
2.Kausi
Tämän kauden jaksoissa puhumme paljon seurakunnasta, sen eri funktioista ja miten ne kaikki liittyvät Jumalan tehtävään tässä maailmassa. Ole siis valmis venyttämään käsitystäsi seurakunnasta, se on huomattavasti moninaisempi ja monimuotoisempi kuin mihin me olemme tottuneet. Se on tarkoitettu olemaan ja elämään ihmissuhdeverkostoissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Miten näin voi olla? Nythän seurakunta on vetäytynyt omaan bunkkeriin jossa se kauhistelee maailman menoa, kärjistäen ilmaistuna. Tulemme tätä tematiikkaa keskustelemaan pitkälti Ef. 4:1-16 nousevasta kuvasta, jossa on erityismainintana nk. APEST eli apostolit (A), profeetat (P), evankelistat (E), paimenet (S) ja opettajat (T). Vaikka usein virheellisesti näitä viittä kutsutaan viisi virkaa, niin ne eivät tosiasiallisesti sitä ole vaan ihmisiä, joilla on kutsu tuoda yhtä tai kahta näkökulmaa funktiosta (toiminnasta/elämäntavasta) Kristus ruumiiseen. Näin ruumis kasvaa kypsyydessä.