Se, kuka ja mitä sinä olet Jeesukseen uskovana, ei muutu sen mukaan, millainen päivä on tai miltä sinusta tuntuu. Se ei perustu omiin tekoihin tai ominaisuuksiin, vaan siihen, että Jumala ja Hänen Sanansa on muuttumaton. Tässä jaksossa kuulet vain osan siitä perinnöstä, jonka saat pelastuksessa. Joh. 1:12; 3:15–16, 18; 8:31-32; 10:14; 15:5, 9–10, 15 | Room. 5:1; 8:2–6, 14–17, 35–37, 39 | 1. Kor. 3:9, 16–17; 6:17 | 2. Kor. 1:21–22; 2:14; 5:17, 21 | Gal. 2:19–20 | Ef. 1:3–6, 11; 2:5–6, 10; 3:12 | Fil. 4:13 | Kol. 1:13–14, 27 | 2. Tim. 1:7, 9 | Hepr. 4:16 | 1. Joh. 5:4–5

Saatko sinäkin itsesi joskus kiinni siitä, että se, mitä Jumala on sinulle valmistanut tai miten Hän on sinusta huolehtinut, ei riitäkään sinulle? Haluaisit jotain muuta, joten olet pettynyt ja kiukuttelet Jumalalle? Israelin kansa teki sitä toistuvasti erämaavaelluksensa aikana. Siitä ei kannata ottaa mallia. Sen sijaan voi kysyä itseltään, tarvitsenko muuta? PS. 78:25 | JES. 31:1

Kun rahat ovat loppumaisillaan, juuri silloin uusi työpaikka aukeaa kuin tarjottimella. Se on ihme. Kun lapsi syntyy, se on ihme. Kun saa nähdä lehtien aukeavan keväällä ja kasvien nousevan maasta. Sekin on ihme. Jumala tekee ihmeitä ilman määrää. Mutta liian usein ihminen ei tunnista, ei näe tai ei usko, tai sitten hän näkee ihmeitä sielläkin, missä niitä ei ole. Jumala on niin uskomaton, että usein on helpompaa napsia popcorneja ja ihastella elokuvien supersankareiden ihmetekoja PS. 139:14 | JOH. 14:12

NARSISMI – 2. OSA Narsistinen ihmissuhde voi aiheuttaa suurta kärsimystä. On hyvä miettiä, palveleeko sellainen ihmissuhde Jumalan suunnitelmaa omalla kohdalla tai onko se risti, joka on Jeesuksen tähden kannettava. Vai onko Jumalalla ulospääsytie tulisesta pätsistä? Jeesuksella oli selkeät tavat toimia ihmisten kanssa, jotka juonittelivat ja yrittivät manipuloida Häntä. Niitä ja Raamatun ohjeita voi soveltaa myös silloin, kun haluaa irti narsistisesta ihmissuhteesta. MATT. 22:18 | 1. KOR. 15:33

NARSISMI – 1. OSA: Narsistin luonne ja käyttäytymismalli Miten ihmissuhteessa voi tuntua siltä kuin järki lähtisi? Mihin katosi se ihana, kohteliaisuuksia jaellut ihminen? Ehkä seurana onkin narsisti. Narsismi on persoonallisuuden häiriö, jonka kriteerinä voidaan pitää sitä, että henkilön käyttäytymismalli poikkeaa selkeästi muiden saman kulttuurin ihmisten tavasta suhtautua muihin ihmisiin. Narsistiseen luonteeseen liittyy mm. vähäinen empatiakyky, ylemmyydentunto, pöyhkeys ja ylikorostunut ihailun tarve. Mutta millaisia ovat narsistin uhrit ja miksi narsisti valikoi juuri heidät? DAN. 4:34

Kun nainen voiteli Jeesuksen pään ja jalat alabasteripullossa olleella hyväntuoksuisella nardusvoiteella, hän ei vain avannut pulloa, vaan rikkoi sen. Miksi? Kauniin pullon, niin että sen sisältö oli käytettävä kokonaan yhdellä kerralla? Paikalla olijat pitivät sitä tuhlauksena, mutta Jeesus oli toista mieltä. Jonkin täytyy murtua, että siunaus tulee todeksi. MARK. 14:3 | LUUK. 9:16–17

Alusta asti ihminen on mitannut arvoaan vertailemalla itseään muihin ihmisiin, heidän lahjoihinsa, omistuksiinsa ja vieläpä hengelliseen kasvuunkin. Mutta Jumala ei halua erilaisiksi ainutlaatuisiksi yksilöiksi luomiensa lasten vertailevan itseään toisiinsa. Jeesus ei tullut etsimään täydellisiä ihmisiä tai ulkoisilta merkeiltään huomattavia henkilöitä, vaan sydämeltään alttiita, heikkoja ja vajavaisia, jotka tarvitsevat pelastusta. MATT. 20:20–28

Meillä on vain yksi Jeesus, yksi Pyhä Henki, mutta Isän Jumalan lisäksi myös maallinen isä. Vajavainen isäsuhde voi sekoittaa ja jopa tahrata käsitystämme Jumalan rakkaudesta ja tahdosta. Sillä Isän Jumalan sydämellä on antaa meille ehdotonta rakkautta, vahva identiteetti, hyväksyntää sekä selkeä asema Hänen lapsenaan. MATT. 17:5 | JOH. 5:17–30 Kirja, josta ajatukset kumpusivat: Patty, Dave (2016). Father God. Daring to Draw Near. 78 Press.

Rakastettuna oleminen on ihmisen perustarpeita. Rakkaudettomuus vaikuttaa moneen: omaan identiteettiin, ihmissuhteisiin ja jumalasuhteeseen. Mutta miten voisi rakastaa itseään terveesti ja miten osaisi rakastaa muita, jos oma rakkaustankki on tyhjä? Jumala yrittää Sanassaan kertoa meille kärsivällisesti ja konkreettisesti, miten suurta Hänen rakkautensa on ja miten se riittää kaikkeen. JES. 62:5 | SEF. 3:17

Pohdin jokin aika sitten, murehdinko tarpeeksi oman elämäni tulevaa. Koko ajatuskin on kristitylle Jeesuksen seuraajalle hölmö, mutta silti kenties muillekin todellinen. Ihmisen voi olla vaikeaa luottaa yliluonnolliseen Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, jos on joutunut pettymään ihmisiin ja heidän lupauksiinsa. Tai jos epäilee itseään, tekemisiään ja tekemättä jättämisiään sekä motiivejaan. JES. 31:1 | PS. 91:2

Kun ihmisen virheet ja synti tulevat julki, se aiheuttaa häpeää. Näin kävi juuri edellisviikon pettämiskohussa, jossa pariskunnan salasuhde paljastui Coldplayn konsertissa kaikelle kansalle. Miten meidän tulisi kristittyinä suhtautua somekohuihin, joissa toisen ihmisen virheistä tehdään viihdettä? On helppo lähteä mukaan tuomitsemaan ja ilkkumaan, mutta Jumala opettaa toisin. 1. MOOS. 9:18–23 | LUUK. 6:31 | JER. 23:24

Jumalan johdatus on tarkoitettu jokaiselle Jeesuksen seuraajalle eikä vain niille kuvitelluille "paremmille kristityille". On monta syytä, miksi kannattaa elää ja kulkea Jumalan johdatuksessa. Jumalalla on meitä kohtaan hyvä tahto ja Hän haluaa ilmaista sen meille. Hänen johdatuksensa on myös selkeä ja tarkka, ja Hän iloitsee ihmisen kuuliaisuudesta Hänen tahdolleen. PS. 32:8

Saatamme kyllä tuntea Jumalaa ja Jeesusta, mutta Pyhä Henki jää usein mysteeriksi. Hän on kuitenkin kaiken uskon mahdollistaja ja Jumalan antama sinetti siitä, että olemme Hänen lapsiaan. Pyhä Henki on uskoville annettu Puolustaja, joka opettaa, ohjaa ja johdattaa iankaikkisesti ja kirkastaa meille Kristusta. LUUK. 11:13 | JOH. 14:26

Jumalan kuvaksi luotu lapsi on viaton ja tyytyväinen ulkoiseen olemukseensa. Mutta maailma ja ihmiset murentavat vähitellen luottamusta, ellei Jeesus pääse muodostumaan identiteetin ja minäkuvan perustaksi. Peilin sijaan olisi hyvä katsoa Kristukseen. MARK. 10:14 | FIL. 3:12

Tehokkuutta mitataan usein laadun sijaan määrillä, niin maailmassa kuin hengellisessäkin elämässä. Mutta mitä on hengellinen tehokkuus? Onko se tapahtumia ja somenäkyvyyttä, satoja kuulijoita, tekemistä ja touhuilua, vai kenties jotain aivan muuta? JOH. 5:15 | LUUK. 8:5–15

Synti kuulostaa niin tuomitsevalta ja negatiiviselta. Moni ei siitä haluaisi puhua eikä kuulla. Mutta ellei Jeesus vapauta synnin orjuudesta, ei ole tietä pyhitykseen ja taivasten valtakuntaan. Myös uudestisyntyneen on valvottava itseään (jopa enemmän kuin naapuriaan!). On tärkeämpää etsiä Jumalan tahtoa ja ymmärrystä Jumalan olemuksesta kuin laatia erinäisiä syntilistoja ja asetella syntejä arvojärjestykseen. 1. PIET. 5:9 | HEPR. 10:14

Ylen Perjantai-ohjelmassa 12.4. käsiteltiin uskoa ja uskoontuloa. Siinä esiin tulleet näkemykset herättivät monia ajatuksia, joista puhun tässä jaksossa. Pelastuksen tiellä vain todellinen suhde Herraan merkitsee. Silloin Kristus on sydämellä kaikki kaikessa. Emme me itse tai mikään, mitä Jumalan Henki on meissä saanut aikaan. 1. KOR. 2:5. | MATT. 11:29–30 Ks. myös blogi aiheesta Ylen Perjantai pisti miettimään uskoa (www.tuijaniskanen.fi).

Tunnustautuminen Jeesuksen seuraajaksi vaatii tänä päivänä rohkeutta. Sillä ei saavuteta ihmisten suosiota. Pelastus tulee meille yksin Jumalan armosta, mutta tunnustus ja pyhittyminen uskon matkalla maksaa aina. Jumala on kuitenkin armossaan mukana matkalla loppuun asti. ROOM. 10:10

Pääsiäistauon aikana irtauduin 15 vuoden jälkeen Facebookista, vaikka olin siellä varsin aktiivinen. Päätös vahvistui ajatuksesta, että on irtauduttava vanhasta, jotta voi ottaa vastaan jotain uutta. Usein me kuitenkin pelkäämme muutosta, vaikka tarvitsemme korjausliikettä ajatusmalleihin, rutiineihin, työhön tai uskonelämäämme. MATT. 10:14 | FIL. 3:13–14

Suomessa pääsiäisen kristillinen sanoma on enää vähemmistön ajatuksissa. Ristin merkitystä ja piinaviikon kärsimystä pehmitellään kevyemmillä symboleilla, kuten pupuilla ja tipuilla. Mutta pääsiäinen ei pääty kärsimykseen, vaan ylösnousemukseen. Ja sitä symboloi yksin tyhjä risti. MATT. 28:5–6